Viimeisen illan tohinassa sitten tajusin, ettei meidän hääauton takalasissa lue mitään. Onneksi olin lukenut Teippitarhan blogia, joten nappasin mattavalkoisen masking-teipin kätöseeni ja varmaan noin vartissa olivat takalasin kirjaimet valmiit. (Tosin mitään teippailusiisteyden ennätystä en todellakaan hommassa tehnyt.) Paljon työläämpää oli kuitenkin vakuutella sulhaselle, että hän osaa ne auton omistajan kanssa liimata kiinni takalasiin hajottamatta kirjaimia. No eihän se teippaus ollut mennyt ihan niinkuin Strömsössä, mutta eipähän ainakaan ollut takalasi autiona... ;) Ja kiva, että uskalsivat kokeilla. :)

Kuvan on ottanut häävieras.






Kommentit